Pysyvät sivut

maanantai 28. elokuuta 2017

Mikko Aaltonen - JHT, Musta lammas

Noniimpä niin... nyt mennään MUN spekseillä sinne syväänpäähän kirjoista. En takuulla olisi ostanut tätä ellen olisi saanut tätä lukulaitteen mukana. Sinälläänhän elämänkerrat ovat mielenkiintoisia mutta minulla on ollut gangstapelleilyn maailmanvalloituksen jälkeen syvä inho hiphoppia ja räppiä kohtaan. Itseasiassa se on oikeastaan ainoa musiikkityyli jota en voi sietää, taustalla olevan leuhotuksen ja itsekkyyttä korostavan asenteen vuoksi. Minua puhuttaa PLUR. Noh, okei; Kyllä mä pidän siitä "joka keinussa jumalten keinuu...." biisistä.


No elämänkerta ja menestyneen NYKYsuomalaisen elämänkerta - onhan se varmana ihan opettavaa kuunnella miten tää jannu tämän homman oikein hoitaa? Mitkä on ne salaisuudet ja miten tää tehdään? En olisi NLP-fani jollei tälläiset asiat minua kiinnostaisi, eli asiaan: Nyt kuunnellaan JHT.

Alussa on pieni pätkä cheekin itsensä lukemana ja olisi kyllä ollut kova juttu jos hän olisi jaksanut lukea koko kirjan. Itse lukija on selvä-ääninen mutta Herra Ylppö kirjan tyylisesti aavistuksen slanginen (kuuluu genreen?) ja hidas. Jopa niin hidastempoinen että 1.5x nopeus kuulostaa normaalilta. Ääntäminen on todella hyvää ja ehkä se salaisuus onkin siinä?

Kirjassa itsessään on hyviä pieniä tarinoita, muistoja  ja se on sujuvaa kerrontaa. En mä tätä vieläkään täydellä hintaa ostaisi, mutta ehkä tarjouslaarista se saattaisi mukaani tarttua. Mut hei, ei tarttekkaan.

Ihan mielenkiintoisen kerronan vuoksi annan ennakkopisteitä 3.5.


Pituus: 15h 30min
Nopeus: 1.5x
Linkki: https://kirja.elisa.fi/aanikirja/jht-musta-lammas
Ennakkopisteet: 3.5/5

Jälkitunnelmat

Kirja oli hyvä vaikka hiphop ja räp tosiaankin on oman musiikkimakuni ja intressini siinä ihan laitimmaisessa, vessojen viereisessä päässä. Mutta kyllähän se selkeästi niin on että Jare/Cheek on tehnyt asiat oikein. Hänen intohimonsa sekä musiikkiin että elämään kuuluu läpi paitsi tietysti hänen musiikistaan, mutta myös tästä kirjasta. Keinu biisi on ollut minulle näistä ehkä koskettavin biisi, ja sen taustoista oli kiva kuulla. Kiitos Jare.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti