Nämä Brownit tunnetaan; joku kutkuttava semiuskonnollinen teema, Langdon, maailmanloppu , seksikäs tutkijamisu ja pientä viatonta jännitysromantiikkaa. Purr. Ihan kohtuullista.
Vaikka olen vasta alussa niin tämä ei oikeastaan kai poikkea aiemmista. Sama tempo ja kerronnan tyyli. Tarina toki on alusta lähtien kutkuttavan ajankohtainen ja mua vituttaa etten ole itse keksinyt näin hyvää teemaa! Jos tää kertoo siitä mistä kuvittelen (ei en spoilaa) niin tää on kyllä todellakin huikean hyvä idea.
Alussa kirjailija väittää että kaikki kirjassa olevat tieteelliset etc. yksityiskohdat ovat tosia mutta joko suomentaja tai kirjailija menee metsään väittäessään että on tehty viiden atomin prosessori. Ei ole, käsittääkseni on tehty kokeellinen viiden atomin levyinen transistori mutta se ei ole prosessori. Koska olen mulkku autisti ja kateellinen Brownin ideoille en loppuja jaksa edes pohtia. Varmaan kaikki faktat on päin persettä.
Mutta vitun hyvää viihdettä tää on.
Lukijana on iki-ihana Lars Svedberg jonka lukutyyli ja -ääni saisivat persujen varjobudjettiesityksen kuulostamaan finlandiapalkitulta kaunokirjallisuudelta. Ei tätä siis voi kuin kehua.
Ennakkopisteet: 4/5 (Brown 3, mutta Svedberd +1)
Pituus: 19h 19min
Nopeus: 1.5x
Linkki: Elisakirja
Jälkitunnelmat
Ei niin hyvä ja ei ihan just se loppu mitä odotin mutta sinne suuntaan. Olenko väärässä, ateisti vai onko Brown alkanut hännystelemään uskovaisia? Jotenkin loppuratkaisua mielestäni hyviteltiin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti